sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Pöllöprojekti jatkuu

Nyt on vierähtänyt neljä päivää hiiripöllön parissa, vähitellen se onkin tottunut läsnäolooni ja tuntuu että se alkaa luottaa minuun yhä enemmän.

Alkuun koko touhu tuntui vesittyvän, kun tänä aamuna sankka sumu peitti kuvauspaikan. Näkyvyys oli huono joka suuntaan ja asiaa ei auttanut että kuvaus kohteeni oli piilotteleva hämärän asukas.
Mutta sumun hälvetessä pöllö näyttäytyikin, todennäköisesti se oli seurannut touhujani metsän kätköistä jo alusta asti. Näin kuinka se saalisteli pusikoiden lomassa ja nappasi myyrän toisensa jälkeen, palaten takaisin sähkölangalle istumaan.

Jonkin aikaa kuvailtuani pöllö lähti lentoon 20 metrin päästä ja laskeutui yksittäisen tikun nokkaan istumaan. Tiesin että nyt olisi erinomainen tilaisuus potrettiin, koska pöllö istui todella matalalla.

Lähestyin tuttuun tapaan varoivaisesti pöllöä, ja tuntui että se sietää läsnäoloani. Manasin mielessäni myös kuvaajaryysistä, kun jostain syystä kuvaajia olikin yhden sijasta seitsämän.

Kaikki lähestymässä samaa pöllöä joka suunnasta. Silti pöllö oli rauhallinen, vaikka pitikin silmällä kaikkia kuvaajia.
Oksan toisella puolella oli viisi kuvaajaa, ja toisella puolella minä sekä toinen kuvaaja hieman takanani. Se muutama minuutti jonka kuvasin kahden metrin päästä, tuntui kylläkin tunneilta. Hyvä että uskalsin hengittää kun pöllö käänsi kirkkaan keltaisena hehkuvat silmänsä kohti kameraa. Painoin laukaisinta ja sormet ja varpaat ristissä toivoin että juuri tuo ruutu olisi tarkka.

Olihan se.

Katse
Lopulta todennäköisesti kuvaajien paljoudesta (tai omista toimistani, en tiedä?) hieman närkästynyt pöllö lehahti vierestäni lentoon, hämmästyksekseni lähes minua kohti ja liiti komeasti kuusen nuppiin päivystämään uutta ateriaa.

Kuvaustilanteessa pöllö ei kylläkään näyttänyt närkästymisen merkkejä, yleensä linnut nykivät hieman siipiään tai tapittavat koko ajan "uhkaa". Mutta tämä katseli vain muita takanani olleita kuvaajia ja kuulosteli josko myyriä olisi lähistöllä. Joka tapauksessa en aio enää stressata pöllöä menemällä liian lähelle, vaan jatkossa keskityn lähinnä pöllö maisemassa tyyppisiin kuviin. Joka tapauksessa tämä on pöllön kannalta parempi vaihtoehto.

Ensimmäisellä kerralla pääsin noin viiden metrin päähän, kaksi päivää meni junnatessa noin kolmen metrin kiepeillä ja nyt sitten jo kahdessa metrissä. Matkallisesti parannus ei ole huima. Mutta juuri nuo arvokkaat lisämetrit lähietäisyyksillä tekevät eron lähikuvan ja naamakuvan välille.

Läheiselle nurmikkokentälle pöllö oli pyöräytti samana päivänä oksennuspallon, ennen en ole nähnyt oksennuspalloa jonka tietäisin 100% varmuudella minkä otuksen tekemä se on. Naureskelin kuvatessani, että kaikkea sitä tulee kuvattua. Kökkö kuva, kirjaimellisesti!

Kotona siten huomasin edellisenä päivänä kuvaamani lankakuvien sopivan siihen ruutuun loistavasti! Meinasi tulla hieman kiire, kun sähkölangalta tippui suoraan kohti "myyrän metamorfoosi." Kerkesin kuitenkin väistää täpärästi.

Ampu tulee!
Myyrän metamorfoosi
"Perhana, panokset loppui ja vieläkään en osunut!"
Sumuinen aamu pöllömaassa
Nuoralla kävelijä
Tarkkailija
Katse kaukaisuuteen
Yö saapuu

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.